|
Maailmanmusiikin myönteisen buumin ja Värttinän menestymisen myötä erilaisia maailman- ja kansanmusiikkia esittäviä (nais)ryhmiä tuntuu nousseen kuin sieniä sateella. Suurin osa niistä hautautuu menestyksen suhteen hämärän peiton alle.
Äärimmäisen ilahduttavaa on todeta Suden ajan koittaneen. Neljän taitavan kaunisäänisen laulajan muodostama ryhmä on tehnyt yhden kaikkien aikojen upeimmista kotimaisista maailman/kansanmusiikkilevyistä.
Unta lumoaa lämpimällä kuulaudellaan ja luonnonmukaisuudellaan. Suden aika luottaa rohkeasti ihmisäänen voimaan tuottaa ja koskettaa jotain herkkää ja kaunista - ja siinä he onnistuvat erinomaisesti. Vahvasti kansanmusiikin perinteitä kunnioittavat uudet sävellykset soivat heleästi ajoittain a cappellana ja paikoin gregoriaanisen kirkkolaulun tavoin.
Kerta kaikkiaan mahtava levy.
- Pekka Lehto / Kilikali.com
Suden aika Unta (Zen Master/Rockadillo)
Liisa Matveisen ja Tellu Turkan jo vuosia jatkunut yhteistyö perinnemusiikin parissa nimenomaan laulajina on laajentunut kvartettityöskentelyyn, johon ikään kuin täydennyksinä ovat mukaan tulleet Katariina Airas ja Nora Vaura. Unta-levyllä Suden aika -kvartettia avustavat keikallakin mukana näkemäni lyömäsoittaja Samuli Majamäki sekä laulaja Sanna Purokuru. Materiaalista vastaavat Turkka ja Matveinen yhdessä ja erikseen sekä tradin kera, yksi laulu menee Vauralle. Moodi on rauhallinen mutta sävykäs ja tukeutuu moniäänisen laulun lisäksi kanteleen, moraharpun ja lyömäsoittimien soundiin. Vaikka laulujen ja laulajien perusta nojaakin vanhaan perinteeseen, on kysymyksessä kuitenkin moderni tämän päivän ilmaisu. Yhtye on viime aikoina keikkaillut etenkin Saksassa. Vientipotentiaalia toki onkin, kyllä ryhmä on määrätietoisella työskentelyllään oman persoonallisen ilmaisunsa onnistunut kehittämään.
-Pekka Nissilä, Muusikko-
Seit vier Jahren begeistert das finnische Vokalquartett nun das Publikum. Ihr Auftritt in der überfüllten Rudolstädter Kirche war der Höhepunkt des diesjährigen TFF. Längst haben Suden Aika ihren unverwechselbaren Stil. Der Schuh „die Stimmen von Hedningarna“ ist ihnen längst zu klein geworden. Mit New Nordic Folk haben die vier Frauen um Tellu Turkka und Liisa Matveinen nicht mehr viel gemeinsam. Jedoch, die Klangfarbe der Stimmen ist geblieben und auch der Spagat zwischen Grausamkeit und Schönheit. Die finnische Mythologie erlaubt es nicht, unbeschwert einzutauchen und den Glockenklang der vier Ausnahmesängerinnen zu genießen. Es brodelt im Untergrund, und Suden Aika bringen es ans Tageslicht. Licht und Schatten tanzen miteinander und der Weg zum inneren Frieden führt oft über Tränen. Suden Aika verzaubern den Hörer, unweigerlich wird er in ihren Bann geschlagen, an Orte geführt, nach denen er sich sehnt, aber auch an Orte, vor denen er sich fürchtet. Es ist schlichtweg unmöglich, diese CD einfach so zu hören. Die Gedanken wie die Gefühle werden unweigerlich von den überirdischen Stimmen eingefangen und geleitet. Am Ende der CD bleiben dankbare Stille und der Wunsch, nicht aufwachen zu müssen.
-Chris Elstrodt, Folker!6/2006-
"Suden Aika: Unta ( RockAdillo)
Suden Aika -kvartetti on kuin Värttinä ilman bändiä. Neljän naislaulajan muodostama kokoonpano tekee Unta-levyllään itse lähes kaiken. Levy on ryhmän toinen. Suden aika on vahvaäänisten ja ääntään persoonallisesti käyttävien naisten omaehtoinen nykykansanmusiikkiryhmä. Siihen kuuluvat mm.Hedningarna-yhtyeessä aikanaan vaikuttaneen Tellu Turkka ja Liisa Matveinen. Katariina Airas ja Nora Vaura täydentävät ryhmän taitavaksi kokonaisuudeksi. Laulu on koko ajan etusijalla, mutta osaavat naiset myös soittaa. Tosin instrumentit, kuten kantele, oud, hurdy-gurdy ja huilu ovat lähinnä lauluäänten tukena. Unta on nimensä mukainen hieno ja yhtyeen esitettä lainaten "luomuhenkinen" levy. Esimerkiksi Adiemus-musiikin ystäville tämä saattaa tarjota täysosuman.
-Veli-Matti Henttonen, Salon Seudun Sanomat 21.1.2007-
Tasapainoilua genren rajapinnalla
Alkuun tunnustus: en ole mikään maailmanmusiikin, etnon, nykykansanmusiikin -
mitä nimeä nyt käytetäänkin - asianharrastaja, joten genren sisällä en voi
mitenkään verrata Suden aika -yhtyeen 11 kappaleen albumin Unta tasokkuutta.
Jo se askarruttaa, että mihinkä Suden ajan lokeroi. Jos puhutaan
nykykansanmusiikista, se ei tee oikeutta yhtyeen monipolviselle
sävelmaailmalle, jos toki kappaleiden sanat tukeutuvat suomalaiseen
kansanperinteeseen ja sen runolaulupoljentoon, vaikka osa sanoituksista onkin
yhtyeen jäsenten omia.
Maailmanmusiikkiahan tämä kai on; eri tyylilajeja jopa eri
kulttuuriympäristöistä sekoittavaa, positiivista sillisalaattia. Suden aika
näet ottaa myös siekailematta vaikutuksia pop/rockmusiikista: esimerkiksi
Tellu Turkan kansanrunoon virittelemä ja säveltämä Korppi; mitä muuta se on
kuin akustista heavya. Biisin voisi hyvin uskoa kuuluvan jonkun metalliyhtyeen
ohjelmistoon.
Vaikutteita nelikko ottaa myös jostain keskiaikaisesta kirkkolaulusta,
maailmanlaajuisesta kulttuuriperimästä, kalevalaisuudesta tietenkin....niin
vissiinkin ties mistä.
Genret sikseen. Itse olen Suden ajan tuotoksesta positiivisesti yllättynyt ja
läjäytän sille vailla genretietoisuutta ja kotiinpäinvetoa Liisa Matveisen
jämsänjokilaisuuden johdosta neljä äijää viidestä, eikä puolikaskaan lisää
kaukana ole.
Unta on ennen muuta ehyt, selkeän ja rauhaisan tunnelman sisältämä
kokonaisuus. Kuulas, ilmava ja myös osuvasti herkkä stemmalaulu ja
hidastempoinen, aivan hitusen yleisseesteisyydestä huolimatta surumielinen
pohjavire vie vertailukohdan aina 40 vuoden päähän The Beach Boys -yhtyeen
popin mestariteokseen Pet Sounds.
Eli kyllähän Suden aika jo genreilee rajapinnoilla ja lähestyy siekailematta
poppia, mikä mielestäni ei ole ollenkaan huono asia, vaan laajentaa paitsi
kuulijakuntaa, myös ilmaisua. Esimerkiksi päätöskappale, koko seesteisyyden ja
kuulauden tunnelman yhteen vetävä, Matveisen ja Turkan yhteistuotos Rauha on
paitsi hienoviritteinen häivytysbiisi myös sellainen tunnelmapala, joka voisi
löytyä jonkun poprock -bändin ohjelmistosta.
Niukka, mutta tuiki tarpeellinen orkestraatio- kanteleet, huilut,
lyömäsoittimet, moraharput - toimii hyvin stemmalaulun taustalla ja keventää
myös osaltaan kokonaisvaikutelmaa. Itselleni puhtaat laulun varassa toimivat
kappaleet ovat raskaahkoja.
Levy alkaa kahdella ässäbiisillä, jotka ovat Turkan Varjosta ja Matveisen
Vejen vasara. Huipennuksena on kyllä itselleni aiemmin mainittu Korppi, joka
alkukantaisessa voimakkuudessaan ja jylhyydessään osoittaa myös sen, mistä
suomalaisten rockyhtyeiden kyky olla hyviä juuri heavy-musiikissa on kotoisin
- kansan- ja verenperimän hyödyntämisestä.
Levy kieltämättä kaipaisi lisää muutamia Korpin tyylisiä, kokonaisuuteen
istuvia nostoja. vaikka taso ja tunnelma säilyvät eheinä alusta loppuun, niin
osittainen tasapaksuus laskee pisteitä ässälevystä.
-Risto Hakola, Koillis-Häme 17.1.2007-
Suden aika-lauluyhtyeen muusikot, Katariina Airas, Liisa Matveinen, Tellu Turkka ja Nora Vaura, osaavat asiansa. He ovat mainioita laulajia, joiden
äänet soivat hyvin yhteen. Lisäksi heidän yhdessä ja erikseen tekemänsä
sävellykset, sanoitukset ja sovitukset muodostavat loistavan kokonaisuuden.
Laulua säestää laulajien soittamat sekä lyömäsoittaja Samuli Majamäen
instrumentit: kantele, moraharppu, hurdy-gurdy, udu, huilut...Musiikki keinuu
lempeästi eteenpäin kasvaakseen välillä massiiviseksi kuorosatsiksi. Soittimet
pitävät huolen äänimaailman rikastuttamisesta, musiikkia värittävistä
stemmoista ja pohjan pitämisestä. Toivottavasti Suden aika ei unohda myöskään
matalan lauluäänen tuomaa uhkeutta, jota jäin tällä levyllä kaipaamaan.
Hyvissä lauluyhtyeissä ihailen sitä, miten laulajien persoonalliset äänenvärit
tuovat elävyyttä sekä soolo- että yhteissointiin. Kaikilla on omat
kokemuksensa, tunteensa ja tapansa ilmaista itseään. Silti stemmakohdissa
äänet sulautuvat kauniiksi sävelkudokseksi, jonka mitään kohtaa ei ole
tarvetta hioa. Suden ajan Unta elää naisen elämää sen kaikessa
monimuotoisuudessa ja runsaudessaan.
-Arja Kangasniemi, Pelimanni-
Omaehtoista nykykansanmusiikkia tekevän Suden aika -kokoonpanon toinen pitkäsoitto on sekä tenhoava ja taidokas että hetkittäin hieman tasapaksu. Ymmärtääkseni ainakin osaa levyn materiaalista on aiemmin käytetty "liimana" Suden aika -nimisessä kalevalaisessa runolaulunäytelmässä, mikä selittäisi mainitun säveltahnan homogeenisuuden, käytännössä toinen toistaan samanlaisemmat tempot ja yleisilmeen yhdenmukaisuuden. Kokoonpanossa laulavat Katariina Airas, Nora Vaura, Liisa Matveinen ja Tellu Turkka; useimmat sävellykset ovat kahden viimeksimainitun käsialaa, kuten puolet teksteistäkin. Uljaimmillaan neljä vahvaa naisääntä yltää todella huikaiseviin korkeuksiin: ilmaisuasteikolta löytyy muun muassa pirullisia loitsuja ja hokemia a cappella tyyliin Värttinä, jylhän voimallista suoraa äänenmuodostusta tyyliin MeNaiset ja ikiaikaisia "ylikansallisia" luomusävyjä tyyliin Adiemus. "Ylihistoriallinen" tuntu on sekin vahva: kolmijakoiset rytmit ovat tuovinaan lauluihin ripauksen (keski)ajan patinaa, joskin vahvin anti levyllä on ilman muuta sen kalevalaisittain maaginen, niin kielestä kuin luonnostakin ammentava poljento. Kalevala-kieli(myös mukaeltu) on musiikkia jo itsessään, ja tässä se on yhdistetty sellaisiin ei kovinkaan kalevalaisiin kielisoittimiin kuin esimerkiksi moraharppuun, hurdy-gurdyyn ja irimbaan: toimii.
- Riitta Pietilä, Rondo 11/2006-
Suden aika on folk-kameleontti, joka yhdistelee musiikissaan kalevalaista perinnettä ja kaukaisten maiden eksoottisia soittimia. Perinteisiä orkesterisoittimia, kuten kitaraa, haitaria tai bassoa, ei levyllä kuulla, vaan lauluyhtye Suden aikaa säestää udu-rumpu, moraharppu, irimba, huilut sekä erilaiset kanteleet. Yhtyeen jäsenet ovat vaikuttaneet kansanmusiikin piirissä hyvin vahvasti, mm. yhtyeissä Hedningarna, Tallari ja Loituma.
Unta -levy kulkee utuisissa maisemissa vetten rannoilla ja laitureilla, välillä veteen heittäytyen. Silmät sulkemalla on helppo lähteä kulkemaan Unen mukaan, levyn käärepaperien maailman tukiessa kappaleiden tunnelmia. Hyvin raskasta materiaalia levyllä ovat kappaleet Laiturilla ja ikään kuin sen jatkumona seuraava Korppi sekä "Timo Rautiasmainen" Ero. Yhtyeen pääpaino on lauletussa musiikissa, soittimien ollessa välillä sivuosassa, ja osa kappaleista on sovitettu a cappella, siis täysin ilman soittimia. Minimaalinen soitinten käyttö toimii levyllä hienona tehokeinona ja antaa lauletuille äänille enemmän tilaa. Kaunista laulua ja taitavia laulajia on aina nautinnollista kuunnella. Yhtyeen koko naiskvartetti onkin paitsi lahjakkaita laulajia, myös taitavia muusikoita ja lauluntekijöitä.
4/5 tähteä
-Liisa Ukkola, Vertigo 29.9.2006-
Suden aika: Unta (Rockadillo).
Yhtye nimeltä Suden aika houkuttelee ajatteluelimiin välittömästi yhteyksiä Värttinään, mutta neljän naislaulajan ilmaisussa piilee kollegaansa huomattavasti enemmän heleää madrigaalisuutta. Unta-levyllä kantele, huilu, harppu sekä eksoottiset rytmisoittimet luovat keskiaikaista kauneutta, jonka unenomaisuus ja aistikkuus rentouttaa. Laulujen tekstit ovat suurelta osin peräisin kotimaisesta kansanperinteestä. Kerrassaan sykähdyttävä ja ainutlaatuinen teos.
5/5 tähteä
- Anssi Mehtälä, Itä-Savo , 15.9.2006-
Suden Aika on neljän naislaulajan kokoonpano, joka sävyttää modernia
suomietnoa primitiivis-mystisillä tulkinnoillaan. Katariina Airas,
Nora Vaura sekä ruotsalaisen Hedningarnan Tellu Turkka ja Liisa
Matveinen ottavat kansanmusiikkiin pohjautuvan ilmaisun haltuun.
Nelikon seireenimäisen viettelevä äänenkäyttö, ekonomisesti soiva
akustinen säestys sekä paikoin hypnoottiseksi tihenevä pulssi
tuottavat nautittavaa, monenlaisia mielikuvia sytyttävää musiikkia.
Esimerkiksi Varjosta koskettaa kuin aamun ensisäde, Tulisuoni kulkee
kuin loitsu ja Kekäleistä saisi remiksaamalla klubikelpoista
elektroetnoa.
Samuli Majamäen tuottama levy kiinnittyy vankasti suomalaiseen
hengenmaisemaan, mutta tunnustaa verenvaihdon välttämättömyyden.
Siten kalevalainen sananpoljento puhaltaa hengen teoksiin, jotka viimeistellään dynaamisesti tuontisoittimilla hurdy-gurdysta oud- luuttuun.
5/6 tähteä
-Matti Komulainen, Turun Sanomien Treffi -viikkoliite 6.9.2006-
|
