Vier Hexen in ihrem Element

Festival Mitte Europa

„Suden Aika“ aus Finnland verzaubert Gäste mit Gesängen

Von Kerstin Starke

Arzberg – In der Wikinger-Zeit, als die Norweger und Schweden glaubten, in Finnland lebten nur Hexen und Zauberer, entstanden Gedichte, die – über Generationen überliefert und mittlerweile vertont – am Samstag im Kreuzgewölbe des Schlosses Röthenbach bei Arzberg zu hören waren. Dem Festival Mitte Europa ist es zu danken, dass das finnische Ensemble „Suden Aika“ (Zeit der Wölfe) mit seinen für hiesige Ohren ebenso exotischen wie verzaubernden karelischen Klängen in der Region gastierte.

Naturverbundenheit, Stärke, Urwüchsigkeit und dennoch grenzenlose Sanftheit und Sensibilität kennzeichnen die Melodien der uralten Lieder; eine Charakterisierung, die Liisa Matveinen, Katariina Airas, Veera Voima und Nora Vaura mit ihren unverbildeten kraftvollen Stimmen und lebhaften Interpretationen noch unterstreichen. Als Instrumentarium gebrauchen sie dazu ebenso Natürliches: eine 15-saitige Kantele, das finnische Nationalinstrument; die Moraharpa, eine dreisaitige Schlüsselgeige; eine Udu, die ursprünglich afrikanische Knietrommel, und besondere Flöten, deren Tonhöhe durch sanftes oder kräftiges Blasen geregelt wird.

Wenn die Texte hierzulande auch nur von den Wenigsten verstanden werden – die Inhalte werden von Katariina Airas und Liisa Matveinen erzählt –, so könnte man dem Quartett doch stundenlang zuhören; so einfach, so urtümlich und selbstverständlich sind die Lieder und ihre Botschaften.

Da äußert sich der „Wunsch“, die Sehnsucht eines Mädchens, ein Vogel möge seine Liebe zum entfernten Liebsten tragen, in sanften Harmonien, ohne je weinerlich zu sein; da kündigen die vier eine „Wassermusik“ an, bei der sie vom Steg oder Strand aus mit den Wasservögeln singen, und tatsächlich unterbrechen und unterlegen markante Vogelrufe den von Flötentönen getragenen Gesang.

Ihr Motto des Abend sind die vier Elemente, und so ist es keine Frage, dass „Suden Aika“ nach dem Lied vom Steg gleich selbst Teil des Wassers wird; musikalisch umgesetzt in einem gleichmäßig wogenden, langsamen Dreivierteltakt und ihren sanften unerschütterlichen Stimmen, die das Fließen des Wassers im See nicht nur hör-, auch sichtbar machen.

Das Element Feuer erwecken sie durch „Lieder, die in unseren Seelen brennen“ – und auch das machen sie erlebbar: durch ihre Interpretation, die die Flammen lodern, zischen und emporfackeln lässt. Zum Element Erde zählen sie „Gnade“ – ein Lied, mit dem Nora Vaura Abschied genommen hat von ihrer geliebten Großmutter; zum Luft-Symbol wird ein Rabe, der alle Sorgen aufnehmen und davontragen soll.

Märchenhaft-mystisch geht es in allen Texten zu – auch in dem wunderbaren Wiegenlied, mit dem das Ensemble die hingerissenen Zuhörer entlässt: Es erzählt die Geschichte vom unbarmherzigen Jäger, der einen Hirsch erlegt und dann erkennt, dass es ein wunderschönes Mädchen war. Um sie wiederzusehen, überwindet er, angetan mit neun paar steinernen Schuhen, neun Gebirge und neun Meere. Zu Tode erschöpft, begegnet er ihr, die ihn verzaubert hat, noch ein letztes Mal: im Traum.

DACHAUER NACHRICHTEN 4.11.2005

TUNNETTA JA ILMAISUN VOIMAA

Neljä naista Suomesta, Liisa Matveinen, Tellu Turkka, Sanna Purokuru ja Nora Vaura lauloivat itsensä kuulijoiden sydämiin, jotka olivat tulleet Rauhankirkkoon kuullakseen -ei vaan kokeakseen lauluyhtyeen Suden Aika, sillä oli suurenmoinen elämys seurata yhtyettä myyttiseen Suomeen ja antautua tiedostamisen toisenlaiselle tasolle.

Ehdottoman tasavertaisina äänialaltaan, volyymiltaan ja ilmaisuvoimaltaan laulajien äänet eroavat toisistaan melkein huomaamattomasti vain ääniväriltään. Jos sulkee silmänsä, ei pysty enää erottamaan, kuka juuri nyt muodostaa perustan, jolle sävelmaalaus rakentuu. Soljuvan vaihtovuoroisesti kulloinenkin kertoja korottaa äänensä yli toisten rytmittävien äänien, synnyttäen kuulijan sisäisten silmien eteen kuvia: kuvia elementeistä ilma, vesi, maa, -kuvia inhimillisistä tunteista kuten hyljätyksi tuleminen, kaipaus, epätoivo, mutta myös luottavaisuus ja rakkaus.

Jokaisessa laulamassaan runossa naiset ovat yksin itsensä kanssa, mutta kohtaavat silti toisensa sävelissä, jotka tulevat syvältä heidän sisimmästään ja sulautuvat uskomattomaksi yhteydeksi ja harmoniaksi. Vähän epävarmalla saksallaan, jonka he kuittaavat sydämellisellä naurulla, nämä neljä selittävät kertomustensa sisällön niin, että kuulija pystyy niitä vaivatta seuraamaan.

Aivan erikoislaatuinen ilmapiiri vallitsi tauon jälkeen kirkon alttariosassa, jota valaisivat nyt ainoastaan kynttilät. Tunnelma oli kuin luotu Enkelit -eepoksen epätodelliseksi, melkeinpä kammottavaksi näyttämöksi. Fantastinen oli se ilmaisuvoima, jolla naiset antoivat tunteille vallan. Kellarista kuuluvat kirkaisut ja pilkallisen hysteerinen naurun räkätys saivat ihon kananlihalle, niin että helpotuksesta huokaisten otti vastaan vapautuksen, joka lopulta seurasi sen enkelien kaltaisen laulannan muodossa, joka saattoi sieluja niiden kohotessa taivaalle.

Minuutteja kestäneen hiiskumattoman hiljaisuuden jälkeen, jonka aikana juuri kuullun esityksen jälkikaiut laantuivat, kaikuivat myrskyisät suosionosoitukset ainutlaatuiselle konsertille.

FRANKFURTER RUNDSCHAU 26.9.2005

KUIN KETTU

Hausenin kyläkirkossa vierailee suomalainen kvartetti Suden aika. Jokainen nainen kantaa rinnallaan pientä reliefiä, joka esittää ulvovaa sutta-joka kuitenkin voisi olla myös kettu. Ovelan ketun kuva osuisi hyvin kohdalleen, sillä mikään näiden naisten vokaalimusiikissa ei ole ylikilttiä eikä raskassoutuista. Se joka yhdistää kansanmusiikkiin vain jähmeät kaavat ja jääräpäisen perinteenvaalimisen, ei tunne suomalaista folklorea.

Suden aika -yhtyeeseen Tellu Turkka ja Liisa Matveinen ovat onnistuneet saamaan mukaansa kaksi Suomen kauneimmista lauluäänistä. Nuorten naisten kellonheleät sopraanot muodostavat tenhoavan vastapainon molempien vanhempien hiukan karheahkoille alttoäänille.

Kevyesti ja leikitellen alkaa konsertti, jonka laulut Matveinen ja Turkka ovat säveltäneet vanhaa runolaulutyyliä mukaillen. Siitä, miten suvereenisti he osaavat yhdistää perinteiset ja modernit ainekset, he antoivat näytteen jo vuosia sitten runonlaulaja Mateli Kuivalattaren runoihin perustuvalla CD:llään. Suden aika jatkaa ja uudistaa Kalevalan ja Kantelettaren perinnettä - naisnäkökulmasta.

Enkelit on yksi näistä uusista eepoksista. Tämä musiikkikuvaelma kestää ällistyttävät kaksikymmentä minuuttia ja vangitsee kuulijansa taiturillisesti yhteenkietoutuneella laulullaan, kertojan käheällä äänellä ja kimeillä ääniefeksteillään - loistavan konsertin kohokohta, joka vielä lopuksi saa kermavaahtokuorrutuksen: ylimääräisenä nämä neljä laulavat yhtä hauskasti kuin elegantisti kaksi suomalaista tangoa.

LANDSBERGER TAGBLATT 26.9.2005

POHJOISET SEIREENIT TALVIKAUDEN AVAJAISISSA, KUNST IM KIRCHSTEIG

Aloituksessa syvyyttä: uuden sesongin ensikonserttia pitämään tuli suomalainen naisvokaalikvartetti Suden aika. Naiset lumosivat oma- ja erikoislaatuisella ääni-intensiteetillään.

Jo keskittyneesti ja hiljaa lauletut "isoton-emoton"-tavut riittivät luomaan taianomaisen tunnelman. Mumina salissa vaikeni heti. Kultinomaisesti värittynyt neliäänisyys tuli esiin pohjoisensävyisenä, mutta silti hyvin runsasvokaalisena.

Kyyneleitä kultakurkuissa

Utunen -laulu todisti, että monet vanhat runot kuulostavat ihan ajankohtaisilta. Hyvin yhteen sopivat äänet kehittelivät irlantilaista moritaattia rakenteeltaan muistuttavan rauhallisen elegian, joka siihen soljuvien valittavien korkeiden sävelten kautta sai surullisen kehrääjättärien laulun luonteen. Yhä hiljempaa ja hiljempaa tulkittiin kertosäe, kunnes tuntui, kuin kultaiset kurkut kehräisivät kyyneliä. Aiheena olikin, tottapa toki, huonosti kohdeltu nainen.

Maailman ensieityksenä hyväntuuliset laulajattaret esittivät laulun vesielementeistä. Tässä säesti laulua kanteleen hiljainen, pisaroiva ääni, joka soi kuin sfäärinen symbaali. Moraharpun täydentävien syvien bassoäänten sekaan laulajat sirottelivat linnun ääniä.

Kaiken tämän mielikuvituksen runsauden jälkeen ei enää ihmetyttänyt, että mukaan tuli myös naisten ikiomia tarinoita. Noin kaksikymmentäminuuttinen, mutta ei suinkaan pitkästyttävä eeppinen laulu naisen elämästä hallitsi toista puoliskoa.

Laulullinen väritys onnistui Suden ajan naisilta niin mainiosti, että äänet kohosivat ajoittain instrumenttien kaltaisiin sävyihin. Laulussa tulesta kuulosti aivan siltä kuin hiljaisessa laulannassa soisi huilu, ja erikseen lauletut lisätavut toivat mukanaan aavistuksen pianosäestyksestä. Ja eivätkö dynaamiset modulaatiot vain kuulostaneetkin voimakkaalta saksofonisoololta? Yli kahdeksankymmentä kuulijaa joka tapauksessa antautui pohjoisten seireenien salaperäiselle vetovoimalle loppuun asti jännittyneen lumouksen vallassa.

DACHAUER SÜDDEUTSCHE ZEITUNG  4.11.2005

*Suden aika lumosi kuulijat laulullaan.---Ajattomasti pätevää ilmausta ihmisen osasta.*

BREMERVÖRDER ANZEIGE 8.6.2005

*Monien sekuntien henkeäpidättävä hiljaisuus seurasi jokaista suomalaisen vokaalikvartetti Suden ajan laulua ennen innokkaita suosionosoituksia. Laulajat koskettivat kauniilla, ilmaisuvoimaisilla äänillään ja itse säveltämillään vanhoilla runoilla sekä omilla teksteillään kuulijoiden sieluja. Kertomuksillaan he ilmaisivat sitä, mitä ihmisen sisimmässä tapahtuu.*

BREMERVÖRDER ZEITUNG 7.6.2005

Eloisasta sakraaliin vaihtelevaa laulua.

Aika tuntui pysähtyneen lauantaina Bremervörden Ylösnousemuskirkossa. Laulukvartetti Suden ajan voimakkaat, syvät äänet täyttivät kirkkolaivan. läsnäolijat kuuntelivat hartaasti neljää suomalaisnaista.

Kutsumalla Suden ajan halusimme astua kulttuurin valmiiksi tallattujen polkujen ulkopuolelle, sanoi konsertin järjestäjä. Todellakin: kun neljä suomalaista naista esitti henkeäsalpaavaa laulutaitoaan sisimpäänsä keskittyen ja samalla täysin yhteen sointuen, oli ilmassa tumman mystiikan tunnelma...Viimeisen äänen häivyttyä seurasi usein monen minuutin hiljaisuus -kuulijat näyttivät pidättävän henkeään.

Suden aika ei vakuuta ainoastaan sointujensa kauneudella vaan mös tyylinsä monimuotoisuudella. Se yltää melankolisista lauluista elämäniloa tulkitsevaan vilkkauteen. Esityksen huippukohta on henkeäsalpaava kertomus naisesta, joka menettää keskenmenossa kaksosensa ja jota tuskantäyteiset äänet, valitukset ja itkut vainoavat. Tässäkin neljä naista tuntuvat yhdeltä. He vaikertavat, niiskuttavat ja sihisevät, purkavat ajoittain valitusvirtensä mielipuoliseen nauruun. Tästä ylimaallisen hengen täyttämästä teoksesta kvartetti sai kauan kestävät suosionosoitukset.

WESER KURIER 7.6.2005

*Vaikuttava konsertti Radio Bremenissä. Neljän suurenmoisen laulajan a cappella -laulu paljasti ilmaisuvoiman, joka tuntui vievän kuulijan todellisile tapahtumapaikoille. Heidän kirkkaat, muuntelukykyiset äänensä sisältävät suuren sointukirjon ja ilmaisevat vaivatonta, laaja-alaista harmoniaa. Paikoitellen, kun ylä-äänet kutoutuivat toisiinsa, kuvitteli kuulevansa useampia kuin neljä ääntä.*